¿Ya se terminó?

Jokos se nyt loppui? Tuntuu kuin vasta eilen olisin ensimmäisen kerran astunut päiväkodin portista sisään…

Tätä juttua kirjoitan Cartagenassa, takana kuukausi matkailua Perussa ja Kolombiassa. Lienee paras kirjoittaa arjestani Cunassa ennen kuin muistot ehtivät haalistua mielessäni. Huomaan että työn tuoksinassa en jaksanut päivittää tätä blogia juuri lainkaan. Joten tässä vielä pieni kurkistus ja kooste arkeeni Cunassa.

IMG_8601

Aloitin työt helmikuussa: elettiin kesää jota kesti ihanat kolme kuukautta. Takuuvarmaa auringonpaistetta ja hellettä jokaikisenä päivänä, tykkäsin kovasti. Toukokuussa päivät kylmenivät vähitellen ja kesäkuussa alkoi sitten syystalvi toden teolla. Limassa ei aurinko juuri näyttäydy talvella, syyskuussa ( Perussa kevät ) kuulemma helpottaa. Kosteus oli ”pahimmillaan” 100% ja lämpötila n.18 astetta. Suomessa 18 astetta tuntuu kesältä, mutta Limassa kuljettiin noissa lukemissa toppatakit päällä, huivit kaulassa.

IMG_6140
Calle Alcorta Chorilloksen kaupunginosassa. Päiväkodin sisäänkäynti on tuossa vasemmalla mototaksien kohdalla.
IMG_6141
Heinäkuun harmaa taivas Chorilloksessa Limassa.

Helmikuun alusta maaliskuun puoliväliin päiväkodilla oli hyvinkin rauhallinen työtahti vapaaehtoiselle, joten kävin muutaman kerran viikossa auttamassa Traperialla ( kierrätyskeskuksella ) Liman ulkopuolella Pachacamacissa. Lapset aloittivat lukuvuotensa 14.3. jolloin työpäiviini tulikin sitten vauhtia.

IMG_4255
1-vuotiaitten ryhmä

Ensimmäisen kuukauden työskentelin yksi vuotiaitten ryhmässä. Huhtikuun puolivälissä siirryin kaksi vuotiaitten pariin. Päiväkodissa oli kaksi tämänikäisten ryhmää. Minun ryhmäni opettajana toimi Rosa Maria Garcia Falcon ja avustajana Yuliana Mendoza. Tarvittaessa touhusin myös toisessa kaksi vuotiaitten ryhmässä. Tämän ryhmän ope Shabell Gonzales Huaman oli viimeisillään raskaana ja onkin tätä kirjoittaessa jo pikkuisen poikavauvan äiti. Ryhmän avustajana toimi Merly Rivera Martinez.

IMG_4390
Rosan ryhmä 2A piirtämässä

Lapset saapuvat päiväkotiin aamulla klo 7.50-8.10. Päiväkodin portti suljetaan klo 8.10 eikä myöhästyneitä lapsia otetaan sisään. Itse  tulin töihin n. 8.15. ja usein portin ulkopuolella odotteli joukko vanhempia lapsineen josko sittenkin pääsisivät sisään.

Aamupala tarjoillaan 8.30, jonka jälkeen klo 9.00 alkaa opettajan pitämä tuokio. Ryhmäni ope Rosa on aivan huikea pedagogi. Mikä intohimo ja rakkaus omaan työhön!! Me encanta! Lapset kuuntelevat todella keskittyneinä Rosan tarinointia kulloisestakin teemasta. Mun töissäoloaikana ehdittiin käsitellä mm. värejä ja kokoja. Näistä teemoista juteltiin, piirrettiin, maalattiin, leikittiin, kerrottiin tarinoita, laulettiin. Kokonaisvaltaista kuten 2-vuotiaitten elämä on. Aluksi tuntui hassulta kun ope toisteli näille pikku pilteille: ”työskennellään, työskennellään”,  mutta ajan myötä en enää kiinnittänyt huomiota asiaan. Suomessa leikitään ja täällä työskennellään, sanoista viis, sisältöhän tässä tärkeintä on.

IMG_8824
Ryhmä 2B, Shabell ja Aneiko❤️

Muutenkin huomasin että mun espanjankielen taidoilla monet kielen yksityiskohdat, ”finessit” jäivät täysin ymmärtämättä. Esim. sanaa ”gordito” (=pullukka ) käytetään hyvin usein. Aluksi särähti todella korvaan lasten nimittely gorditoiksi, mutta sittemmin huomasin (esim. vaateostoksilla, kokoja vertaillessa ) että tää sana on tosi yleinen. Sillä ei ole sellaista negatiivista merkitystä kuin luulin. Taas yksi kokemus kielipuolena elämisestä, aika moni asia meni usein ja varmasti meikäläiseltä ohi noin niinku verbaalipuolella😀. Toisaalta kun ei ole liikaa sanoja käytettävänä, muut asiat kommunikaatiossa korostuvat, kuten ilmeet, kosketus, kaikenlainen  sanaton viestintä. Tämä jos mikä myös teki työskentelystä vieraassa kieliympäristössä mielenkiintoisen.

Välipalahedelmä tarjoillaan n. klo 10, jonka jälkeen siirrytään ulkoleikkialueelle kiipeilytelineiden ja keinujen pariin. Kerran viikossa mennään Enriquen pitämälle tanssitunnille tai lukemaan kirjoja. Perjantaisin Rosan ryhmällä on roolileikkipäivä: mun töissäoloaikana ehdittiin leikkiä vanhempia ja siivoojia. Poliisi-, lääkäri- ja palomiesjutskat on kuulemma vuorossa tulevina perjantaipäivinä.

IMG_8606

IMG_8612IMG_4693IMG_4694

IMG_4319
Tanssitunnilla

IMG_4316

IMG_4684
Lukuhommissa
IMG_4973
Cunan pienet siivoojat

 

IMG_4698
Tässä leikittiin kotia

 

Päivällinen tarjoillaan n. klo 11.3o, jonka jälkeen vessatouhut, vaatteidenvaihto ja päiväunet. Ennen päivällistä yleensä myös lauletaan ja rukoillaan, minäkin laskettelin jo sujuvasti espanjaksi rukouksen asiaankuuluvine käsimerkkeineen ( yritin näyttää tosi uskottavalta kun tenavat seuras mun esimerkkiä )

Päiväunet nukutaan lattialle levitetyille patjoille, siliteltiin ja paijailtiin uneen niin monta lasta kuin ehdittiin ( osa ehti nukahtaa itsestään ennen paijailua ).

Lasten nukahdettua henkilökunta syö päivällisensä kahdessa vuorossa, ensin avustajat ja sitten opettajat. Avustajat jatkavat sitten loppupäivän  klo 17.00 asti lapsiryhmien kanssa, opettajien iltapäivän tehtäviin kuuluu kirjoittaa jokaisesta lapsesta kommentit näiden vihkoihin. Vihkot kulkevat lasten repuissa kotiin luettaviksi ja ne tuodaan takaisin joka aamu uusia kommentteja varten.

Perulaiset tykkää juhlista ja niinpä meidänkin päiväkodissa juhlittiin usein: Tervetulojuhla ensimmäisen viikon päätteeksi maaliskuussa, Äitienpäivä, Neitsyt Marian päivä, Varhaiskasvatuksen juhlapäivä, Perun lipun päivä, Avustajien juhla, Isänpäivä ja mun läksiäisjuhlat, nämä kaikki ehdittiin juhlia mun töissäoloaikana. Lisäksi työkavereiden synttäripäivinä kokoonnutaan laulamaan porukalla onnittelulaulu päivänsankarille.

IMG_8888
Neitsyt Marian päivä toukokuussa
IMG_8897
Jokainen lapsi vei kukkaset päiväkodin pihalla sijaitsevalle Neitsyt Marian patsaalle.
IMG_8898
Aika paljon tutkimista ja asettelua näissä kukkahommissa…

 

IMG_8920
Nyt on Neitsyt Maria kukitettu.
IMG_4781
Varhaiskasvatuksen päivää juhlittiin lähtemällä retkelle läheiseen puistoon, vanhemmat mukana.
IMG_4774
Vanhemmat olivat askarrelleet lapsilleen teemaan sopivat ”ponchot”
IMG_4785
Matkalla puistoon, tässä kuljetaan Chorilloksen mercadon alueella.
IMG_4815
Puistossa oli sit kaikenlaista aktiviteettia koko perheelle. Tässä kaunistetaan äitiä pyykkipojilla.
IMG_4844
Ja sit tietty mentiin kaikenlaisiin härveleihin.
IMG_4952
Kesäkuussa juhlittiin avustajia.
IMG_4955
Ja juhlassa tietty tanssittiin!
IMG_8935
Perun lipun päivä

IMG_8936

 

Vuorovaikutus lasten ja aikuisten välillä on hyvin spontaania ja suoraa. Huonoon käytökseen puututaan heti ja halauksien ja pusujen määrässä ei kitsastella. Kaikki kuulevat monta kertaa päivässä olevansa ihania ja rakastettavia. Perussa lastentarhanopettajien koulutuksessa ensimmäisiä opetettavia asioita on kuulemma äänenkäyttö: puheäänen tulee olla kantava ja terävä😀

IMG_4701
”Kiinni äidin kylkeen on halu pienen hylkeen”, aina välillä täytyy pienen ihmisen päästä tankkaamaan läheisyyttä.
IMG_5052
Ryhmähali, ope Rosa jossain tuolla alimmaisena.

Ryhmäni opettaja Rosa on työskennellyt päiväkodissa 22 vuotta. Aikaisemmin hän työskenteli Limassa Puente Piedran kaupunginosassa sijaitsevassa päiväkodissa nimeltään ”Módulo La Ensenada”. Maaliskuussa hän aloitti työt Cunassa, joka sijaitsee lähempänä Rosan kotia. Olimme siis molemmat ”uusia” Cunassa.

Rosan kanssa oli aivan mahtavaa työskennellä! Mikä omistautuminen ja rakkaus työhön.  Ihailen hänen kykyään heittäytyä lapsen maailmaan. Samalla Rosa kuitenkin on aikuinen jonka kanssa on turvallista leikkiä ja oppia Cunassa.

IMG_4878
Punahilkka ja paha susi: tässä ollaan sadun huipennuksessa, susi on juuri kertonut Punahilkalle syövänsä tämän!!
IMG_4686
Lukuhommissa jälleen kerran…

 

Lastentarhanopettajan opinnot Perussa kestävät 5 vuotta, Rosa opiskeli varhaiskasvatusta koulussa nimeltä Instituto Superior Pedagógico de Educacion Inicial. Hän on myös voittanut palkinnon Perun opetusministeriön kilpailussa jossa etsittiin uusia innovaatioita varhaiskasvatukseen. Rosan projektin nimilyhenne on DraJuVi ( Dramatización – Juego de roles – Visitar ). Projektissa Rosa etsi työtapoja lasten parissa työskentelyyn, hänen käyttämänsä työtavat ovat dramatisointi, roolileikit ja vierailut erilaisiin paikkoihin.

IMG_4975
Cunan siivoojat vauhdissa
IMG_9348
Tässä valmistellaan Perun kansallispäivän viettoa heinäkuussa: sierra, selva y costa ( vuoristo, sademetsä ja rannikko ). Lima sijaitsee rannikolla ja siitä tässä lasten kanssa jutellaan.
IMG_6095
Yuli ja Rosa tanssivat malliksi jotakin niistä perulaisista kansantansseista, joiden nimet ei vaan jää mun päähän… Näitäkin opetellaan itsenäisyyspäivän juhlaan joka on 28.7.
IMG_6113
Oho,tää jono jotenkin hajos…

IMG_4739IMG_4745

Pyysin Rosalta pienen haastattelun sähköpostitse ja näin hän vastasi kysymyksiini:

Mistä pidät eniten työssäsi?

”Haluan antaa aikaa ja huomiota jokaiselle ryhmäni lapselle.Haluan myös innostaa heitä oppimaan ja tutkimaan asioita ja ilmiöitä. Tärkeätä on myös opettaa heille arvoja. Tärkeintä on kuitenkin rakkaus ja hoiva, tällöin lapset voivat keskittyä oppimiseen.”

Mikä on haastavinta työssäsi?

”Haastavinta on uudistua jatkuvasti. Haluan kehittää ja uudistaa omia työtapojani ja taitojani opetuksessa ja oppimisessa. Tämän vuoksi on tärkeää jatkuvasti lukea ja opiskella varhaiskasvatuksen uusimpia tutkimuksia.”

Tärkeimmät asiat jotka haluat välittää lapsille työssäsi?

”Paljon hellyyttä ja kiintymystä. Haluan tukea lasten tutkivaa asennetta elämään ja oppimiseen, luovuutta, spontaaniutta ja vuorovaikutustaitoja.”

Mieluisimmat työtapasi lasten kanssa?

”Yhdistän mielelläni musiikin ja draaman, sillä lapset oppivat parhaiten käyttämällä monipuolisesti erilaisia työtapoja. Lapset ovat mestareita keksimään ja kehittämään uusia merkityksiä asioille joita löytyy heidän lähiympäristöstään: kotoa, päiväkodista, jne.”

Tässä Drajuvi-menetelmän esittelyvideo jossa Rosa kertoo tarkemmin työtavoistaan. Kuvattu vuonna 2012 Rosan edellisessä työpaikassa Limassa. Mielenkiintoinen, kannattaa katsoa vaikka et ymmärtäisi espanjaa, kuvat kertovat paljon.

IMG_4489

Toivottavasti nämä kuvat ja sanat välittävät edes jotakin niistä lämpimistä, hauskoista, elämänmakuisista tunnelmista joita sain Cunassa kokea. Vaatimattomissa puitteissa työskennellään suurella sydämellä, hulluttelua ja huumoria unohtamatta.

Kiitos Rosa, Yuliana ja lapset! Sain elää kanssanne perulaisen päiväkodin arkea ja juhlaa. Ihan parasta oli nauraa, painia, kutitella, leikkiä kanssanne!

Les quiero mucho!❤️

IMG_9012

IMG_5077

 

 

IMG_5080IMG_5079

 

 

 

 

 

Mainokset

Feliz Dìa de la Madre

IMG_8713

Perjantaina 6.5. meidän päiväkodissa juhlittiin äitejä. Koko viikko oli askarreltu kaikenlaista: mun kaksivuotiaat mm. piirsivät kuvan äidistään, painoivat kädestään kortin joka laminoitiin, luokka koristeltiin lasten piirustuksilla, jne.

IMG_4580
Rosa viimeistelee lasten kanssa 2-vuotiaitten luokan koristelua.

Tanssinopettaja Enrique oli treenannut puolentoista kuukauden ajan joka ryhmän kanssa kerran viikossa. Niinpä kaikilla ryhmillä oli juhlassa oma esityksensä.

Bäkkärillä ( lue vaatteiden/vaippojen vaihtotila/pesuhuone/vessa ) kävi kova kuhina kun puimme tanssijamme esiintymisasuihin. Oma ryhmäni oli sammakoita, toinen 2-vuotiaitten ryhmä Minni- ja Mikki-hiiriä.

IMG_8641
Vakavaksi vetää tää sammakkona oleminen…
IMG_8645
Minni-hiiret bäkkärillä

IMG_8644

Juhla aloitettiin laulamalla Perun kansallislaulu. Sitä seurasi pieni puhe äideille jonka jälkeen tanssittiin! Baile baile! Mun 2-vuotiaat tanssivat sammakkotanssin ( tai siis osa heistä tanssi ja osa seisoi vanteensa keskellä ihmetellen valtavaa yleisömäärää ). 3-, 4- ja 5-vuotiaat tanssivat todella hienosti, perulaisia kansantansseja, joiden nimet ei millään jääneet päähäni.

IMG_8659
Sammakot ihmettelee valtavaa yleisömäärää…
Image 07.05.2016 10.31.01 2179
3-vuotiaat valmistautumassa omaan esitykseensä
Image 07.05.2016 10.37.35 2180
Señores

IMG_8695IMG_8676

Esitysten jälkeen istuttiin jokaisen ryhmän kesken pöydän ääreen ja nautittiin herkuista. Tunnelma oli jotensakin tuttu omien lasten päiväkotien/koulujen vanhempain tapaamisista ja juhlista: aikuiset istumassa ujoina lapsille mitoitetuilla tuoleilla, lapset innoissaan kun saavat esitellä paikkoja ja kavereita.

IMG_8702
4-vuotiaitten huikean taitavat tanssijat valmistautumassa

IMG_8705

IMG_8707
Olé!

IMG_8713

IMG_8718
5-vuotiaita

IMG_8723IMG_8734

Kun touhuaa saman ryhmän kanssa päivästä toiseen, niin lapset tulevat tietty hyvinkin läheisiksi. Halataan ja pussaillaan paljon, saattaapi olla että poden halipulaa kun palaan Suomeen…

Päivittäin jutellaan äidistä tai isästä ja katsellaan niiden valokuvia joita säilytetään luokassa olevassa laatikossa. Täytyy tunnustaa että tällainen karskimpikin täti-ihminen liikuttuu päivittäin kun pienet ihmiset juttelee vanhemmistaan niin kauniisti! Useimmiten tytöt puhuu isistään ja pojat äideistään. Päiväunille mennessä moni myös kertoo miten äiti/isä kotona silittelee tai hieroo nukuttamispuuhissa. Niinpä olikin mukava tavata vanhempia kasvokkain. Ja alan muuten kohta olee mestarinukuttaja, saan niin hyviä vinkkejä lapsilta päivittäin!

IMG_4045
Dulces sueños

Päivän päätteeksi päiväkoti tarjosi kaikille työntekijöille illallisen läheisessä ravintolassa. Äitienpäivä on tärkeä päivä täällä! Huvittava pieni yksityiskohta oli, kun muutamat työkaverit oli ostaneet valtavan täytekakun läheisestä konditoriasta. Kakku aseteltiin ravintolan pöytään kuten myös mukana tuodut pari viinipulloa. Tarjoilija toi meille mukisematta lautaset ja lasit pääruuan jälkeen jotta päästiin nauttimaan omista eväistä:-) Mä niin tykkään tästä lattarimeiningistä! Mutkat suoriksi, vamos!

13173917_10208318608796512_1692802103950683467_n
Salud y gracias por todos!

¿Cual es tu nombre? Helmikuu Limassa

¿Cual es tu nombre? – Lo siento, no lo recuerdo, porque he estado muy poco tiempo aqui en Lima. ¿Cual es tu nombre? – Lo siento, no lo recuerdo, porque he estado muy poco tiempo aqui en Lima. ¿Cual es tu nombre? – Lo siento… aaaa, mi nombre! Es Tiina-Kaisa Monto! 😂😂 Olen eräänkin kerrankin taksia tilatessani sekoillut sanan nombre kanssa. Mun aivoilla nombre yhdistyy sanaan numero (vrt. number ), eli kun taksikeskus tivaa mun nimeä, pahoittelen etten valitettavasti muista sitä kun olen ollut Perussa niin vähän aikaa. (ja siis en muista vieläkään täkäläistä puhelinnumeroani, koska olen ollut täällä niin vähän aikaa…😊)

Ensimmäinen kuukausi elettyä elämää Limassa, olen aikalailla sopeutunut: ” ahora siento como una limañera”. Kuumuuteen tottuminen oli hurjempaa kuin etukäteen kuvittelin, iltapäivisin vetelen välillä päiväunia toimiston sohvalla jos silmät alkaa kovasti lurpsahtelemaan. Kuumuus yhdistettynä valtavaan ilmankosteuteen on kerrassaan hyydyttävä yhdistelmä meikäläiselle. Ekat kaksi viikkoa ihmettelinkin kun aina vaan nukutti… Osa syy väsymykseeni oli varmasti kolmen ensimmäisen viikon aikana sairastamillani kahdella vatsataudilla. Toivottavasti taudit on osaltani nyt podettu! Kosteus aiheuttaa myös home-ongelmia, jonka vuoksi täällä suositellaan erillisten ilmankuivattajien hankintaa. Ensimmäisessä asunnnossani leijaili voimakas homeen tuoksu, mutta ihmeesti nenä tottui siihenkin.

IMG_3322
Autobussit on tätä kokoa. Tämä menee Atesta Callaoon.

Liikenne Limassa on vauhdikasta. Tässä 8,5 miljoonan asukkaan kaupungissa joukkoliikenne hoituu busseilla. Metroa ei ole, yksi juna kulkee kaupungin itäosassa pohjois-etelä-akselilla, mutta ei valitettavasti osu mun kulkureiteille. Kaupungin nopeimmat bussireitit tarjoaa  Metropolitano, joka yhdistää Liman pohjois- ja eteläosat. Metropolitanolla lienee n. 16 eri linjaa. Metropolitanolla kulkemiseen tarvitaan kortti jolle ladataan arvoa. Metropolitanon lisäksi käytössä ovat lukuisat autobussit, microt, combit, motot ja taksit. Liman autokanta on vanhaa ja ilmansaasteet ovatkin melkoinen ongelma kaupungissa. Helmikuun matkustin päivittäin kahdella bussilla töihin, aikaa kului suuntaansa reilu tunti ja homma kustansi 2,70 solea suuntaansa ( n. 80 senttiä ). Maksu maksetaan yleensä rahastajalle, minkäänlaisia matkakortteja täällä ei tunneta ( paitsi se Metropolitanon kortti ), sillä liikennöintiä ja reittejä ei ymmärtääkseni koordinoida Suomen pääkaupunkiseudun tapaan. Täältä on myös vaikea löytää joukkoliikennekarttaa kaikista liikennöitävistä reiteistä. Viisainta on lukea autojen kylkiä, joihin on kirjoitettu kadut/kaupunginosat joihin ajetaan + varmistaa vielä rahastajalta/kuskilta ajaako hän haluamaasi suuntaan.

IMG_3366
Combi kotipysäkilläni Avenida Brazililla. Asuin helmikuun tuolla takana näkyvässä valkoisessa 16.kerroksisessa talossa.

Bussit on ruuhka-aikoina täpötäynnä, ollaan ku sillit suolassa. Silti tunnelma on ystävällinen, naisille, lapsille ja vanhuksille tarjotaan kernaasti istumapaikkaa. Lastenrattaita en ole pahemmin Limassa nähnyt. Niiden kanssa ei olis kyllä mitään asiaa näihin busseihin, kuten ei myöskään pyörätuoleilla. Lapset kulkee yleensä sylissä ja hyvinkin pienestä kävelevät itse. Ja se salsa! Sehän soi useimmissa busseissa, ei tarvii omia kuulokkeita, kun me kaikki kuunnellaan salsaa, bachataa, ym. lattaripoppia!😀

IMG_3564

PÄIVÄKODILLA:

IMG_3734
Henkilökunnan ruokasalin kalusto sai uuden maalipinnan
IMG_3736
Kattopeltien putsausta

Töissä päiväkodilla on viime viikkoina ollut hiukan vilkkaampaa. Lasten vanhemmat kunnostavat ja siivoavat täällä päivittäin n. 5-10 hengen ryhmissä. Jokainen on ilmoittanut Juanitalle työn jota osaa/voi tehdä. Niinpä yksi isä remontoi lasten vessoja, toinen maalasi henkilökunnan ruokasalin kaluston, kolmas tekee sähkötöitä, jne. Naiset enimmäkseen pesevät ikkunoita, siivoavat keittiön, lasten salit, ym. ym. Tällä viikolla on myös otettu vastaan lasten askartelutarvikkeita. Vanhemmat ostavat päiväkodin antaman listan mukaiset tavarat (liima, sakset, paperit, kynät, tarrat, jne.) lapsilleen.  Jokaisen lapsen tavarat säilytetään nimetyssä laatikossa. Sama juttu muuten täkäläisissä kouluissa: vanhemmat ostavat kaikki lapsen tarvitsemat tavarat ( kirjat, vihkot, kynät, koulupuvut, yms.). Tällä viikolla on myös jaettu lasten päiväkotiasut: sortsit ja t-paidat Cunan kelta-vihreissä väreissä. Asu maksaa 10 solea (n. 2,60,-). Päiväkoti aloittaa uuden lukuvuotensa 14.3. jolloin lapset palaavat kesälomilta tänne.

IMG_3788
Nuori herra, äitinsä ja Juanita tsekkaavat että kaikki listan tavarat on ostettu.

Päiväkodin rakennuksen katolla sijaitsee ystäväni Abigailin perheen koti. Abigailin perhe toimii päiväkodin talonvahtina. Abigailin äiti myös siivoaa täällä. Valeri, Abigail ja siskonsa Carmen harjoittelivat eräänä päivänä rullaluistelua Cunan pihalla. Abigail on jo melkoisen taitava rullistelija, Valeri sen sijaan laittoi rullaluistimet jalkaansa ensimmäisen kerran elämässään. Minä ja Carmen talutettiin Valerita ekat 15 minuuttia, mut sit alkoi sujua ihan ilman apuvoimia. Abigail esitteli mulle pihalla kasvavan hedelmäpuun, guanavanan ja kysyi josko haluaisin maistaa sitä. No tottahan toki halusin! Niinpä Abigail kipitti paloittelemaan meille guanavanan ja sit me istuttiin penkillä kahden vieretysten, nautittiin guanavanaa ja juteltiin😊💕Abigail katseli ja kuunteli ymmärtäväisenä kun solkkasin tankeroespanjaani, käsittämättömän kärsivällinen ihminen!

IMG_3661
Rullistelua Cunan pihalla: Abigail, Carmen ja Valeri
IMG_3650
Alhaalla Cunan toimisto, ylhäällä Abigailin perheen koti.

Helmikuun viimeisenä lauantaina heitin hyvästit ensimmäiselle asunnolleni Magdalenassa ja muutin Barrancoon.  Uudesta kodistani on puolen tunnin kävelymatka työpaikalle. JESS! Ihan mahtavaa! Nyt ei tarvitse enää roikkua täyteen isketyissä busseissa tuntitolkulla (vaikka se salsa kyllä auttoi roikkumisessa😃) Barranco muistuttaa hieman Helsingin Kalliota. Paljon pieniä putiikkeja, baareja, kahviloita.  Uimarantaan on 10 minuutin kävelymatka kotoani. Asunto on oikein viehättävä: keittiö ja olohuone yhteiskäytössä chileläisen tytön kanssa + oma makuuhuone. Ekana iltana keittiössä vaelteli viisi isoa torakkaa, mut sen jälkeen en oo niitä nähnyt. Täällä on kuulemma useimmissa vanhoissa taloissa puuta syöviä torakoita.

Tässä vielä kuvia Barrancosta:

 

IMG_3801
Siellä se ranta on, yksi mun suosikkipaikoista täällä!

IMG_3615

IMG_3625IMG_3628IMG_3626

IMG_3796
Kotikulmilla auringonlaskun aikaan Barrancossa

Tällainen helmikuu Limassa. Rantakelit jatkuu kuulemma vielä pitkälle maaliskuuhun ja sehän sopii paremmin kuin hyvin mulle. Maaliskuun ekana viikonloppuna lähden ”lomalle” Paracasiin Islas Ballestasiin ”köyhän miehen Galapagos-saarille” ihmettelemään merileijonia, ym. eläimiä. Hasta la proxima vez!

¡Trabajamos! Töihin!

IMG_3524
Bienvenido a Cuna Nazareth! 

Ensimmäiset kaksi viikkoa Limassa hujahtivat nopeasti. Yhden viikon lomailin ja maanantaina 1.2. aloitin Cuna Nazarethissa. Aluksi olen tutustunut ihmisiin ja paikkoihin. Tankeroespanjallani kyselen kaikkea mahdollista mutta älyän välillä olla ihan hiljaakin kun huomaan että näiden täytyy ehtiä tehdä omia töitään. Aina tavatessa tai erotessa toivotetaan hyvät päivät ja pussataan mutta vain yhdelle poskelle.

Päiväkodin lapset ovat kesälomalla 14.3. asti, joten täällä on hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Teemme työsuunnitelman aina kuukaudeksi kerrallaan. Helmikuun työskentelen Cunassa maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin klo 9-16, Traperialla Pachacamacissa keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 9-16. Traperia, kierrätyskeskus sijaitsee Pachacamacissa jonne on matkaa Cunasta 15 kilometriä, Liman keskustasta 35 kilometriä. Maaliskuussa kun lapset palaavat päiväkotiin työskentelen enemmän Cunassa. Työmatka kotiovelta Cunalle sujuu reilussa tunnissa kahdella eri bussilla.

Cunan toimistopuolella työskentelevät Anita joka on vastuussa Cunan toiminnasta (responsable de la Cuna Nazareth), pedagoginen johtaja Hilda (director educativa),  jokapaikan höylä Juanita (logistica) ja sosiaalityöntekijä Carmen, kaikkien pomo (presidenta de la Cuna Nazareth y asistenta social). Carmen on toiselta ammatiltaan liikunnanopettaja. Päiväkodin opettajat ovat kesälomalla joten en ole vielä tavannut heitä. Helmikuussa Carmen haastattelee Cunassa maaliskuussa aloittavia uusia lapsia ja heidän vanhempiaan. Hilda kirjoittaa todistuksia lapsille jotka siirtyvät täältä kouluun. Limassa täytyy kuulemma olla todistus päiväkodista jotta voi mennä kouluun. En ole ihan varma ymmärsinkö tän jutun oikein, mut anyway todistuksia täällä on kirjoiteltu kovasti. Ihastuttavan Juanitan kanssa toimitan kaikenlaisia pikkuasioita. Yks hauskimmista jutuista on kun käydään hakemassa ruokaa koko sakille läheisistä ravintoloista.

IMG_3529
Juanita
IMG_3528
Hilda

Toimiston perällä on huone täynnä Suomesta lähetettyjä vaatteita. Toimiston katolla on lisäksi huone täynnä tavaraa ja kenkiä. Aamupäivisin lajittelemme Juanitan, kanssa vaatteita, kenkiä ja tavaroita: Cunan lapsille ja vanhemmille, lämpimiä vaatteita Punoon, Traperialle, jne. Käyttökelvottomat vaatteet kirjataan ylös ja laitetaan pussiin jonka viranomaiset aikanaan tarkistavat. Yhtään vaatetta ei saa heittää roskikseen ennen kuin viranomainen on ne tarkistanut. Ja tämä koskee siis näitä Suomesta lahjoitettuja vaatteita. Suurin osa vaatteista oli suhteellisen hyvässä tai erinomaisessa kunnossa. Ihmetytti kuitenkin miksi ihmiset lähettävät näin kauas myös rikkinäisiä käyttökelvottomia vaatteita. Sama ilmiö tuli vastaan Traperialla tavaroita lajitellessa. Järjetöntä maksaa rahtikulut siitä että tänne tuodaan käyttökelvotonta tavaraa!

IMG_3550
Juanitan valtakunta ja mun aamupäivien askareet
IMG_3549
Punon säkki ommeltiin kiinni.

Traperialle saan kuljetuksen Cunasta pakettiautolla, matka sinne kestää noin 40 minuuttia-tunnin, riippuen ruuhkista. Traperia on kierrätyskeskus jonka yhteydessä on myös myymälä. Siellä työskentelevät Manuel, Carlos, Alejandro, Ruber, Juanita ja Sixta. Työskentelytiloja on puusepälle, elektronisten laitteiden korjaukseen + normit vaate- ja tavaralajittelut. Traperia sijaitsee hieman syrjässä asiakasvirtoja ajatellen, joten kaupassa ei kuulemma ihan kauhia kuhina käy. Traperia lahjoittaa 10% myyntituloistaan Cunalle.

IMG_3541
Traperian jengiä: Juanita, Rubor, Carlos, Manuel, Anita ja Sixto
IMG_3560
Juttutuokio Auroran kanssa: Hola! Aurora! Nää se osaa:-)

Ja hei ihmiset siellä Suomessa! Olkaa niin kilttejä että lahjoitatte keräyksiin vain puhdasta, ehjää tavaraa. Sellaista jota itsekin voisitte käyttää. Ei se risa paita, pariton sukka tms. ole täällä yhtään käyttökelpoisempi kuin Suomessa. Tuntuu aika älyttömältä lajitella täällä käyttökelvotonta tavaraa josta on maksettu rahdit ym. jotta se on saatu Peruun. En olis ikinä Suomessa uskonut että tänne tuodaan käyttökelvotonta tavaraa!

IMG_3571
Vasemmassa pikkupussissa parilliset sukat, oikeassa parittomat. Oiskohan nää voinu lajitella jo Suomessa?

Traperian autolla noudetaan Liman alueelta lahjoituksia. Perjantaina olin mukana kun haettiin patja ja muutama muu pikku tavara Surcosta. Kohtalaisen lämmin aamupäivä ilmastoimattomassa autossa, huhhuh…

IMG_3565
Traperían paku
IMG_3566
Alejandro ja Carlos lahjoitusta hakemassa

Tällaisia töitä ekalla viikolla, katsellaan mitä tuleman pitää seuraavilla!

 

Ja sit mentiin!

Y entonces me fue!

Tuolla se mun eka lento on, JEE!

Maanantaina 25.1. starttasin Helsinki-Vantaan kentältä klo 13.55. Takana sikeästi nukuttu yö ja edessä 23 tuntia matkantekoa. Ensin Madridiin ja sieltä seitsemän tunnin odottelun jälkeen suora lento Limaan. Vantaalla taivas oli puolipilvessä ja mittari näytti n. nollaa viikkojen paukkupakkasten jälkeen.

Heippa Helsinki!
Heippa Helsinki!

Madridiin saavuttiin ilta-auringon paistaessa, lämpötila oli iltapäivällä viiden aikaan vielä 20 astetta, auringon laskiessa viileni hiukan. Jätin matkalaukut säilytykseen ja ajelin metrolla keskustaan iltapalalle. Olipas kiva istuskella illalla seitsemän aikaan ulkona syömässä, villapaidassa tarkeni hyvin.

Meksikolaiset soitteli Puerta del Sol aukiolla
Meksikolaiset soitteli Puerta del Sol aukiolla.
Toisella puolella aukiota luovutettiin verta...
Toisella puolella aukiota luovutettiin verta…

Madridista matka jatkui puolilta öin Limaan. 12 tunnin istuallaan torkkuminen meni ihan siedettävästi. Vieruskaverina Intiasta hullaantunut Beatriz Bilbaon lähettyviltä. Hirmu hyvin ymmärrettiin toisiamme; Beatriz puhui baskia ja minä mongersin espanjaa. Taas tuli todistetuksi, et kyllä ihminen ymmärtää toista jos se vaan haluaa ja me haluttiin kovasti! Beatriz oli matkalla Limaan sisarensa luokse muutamaksi kuukaudeksi. Sisar työskentelee kaivosinsinöörinä jossain Liman lähettyvillä, kovaa duunia miesvoittoisessa porukassa. ”Mi hermana esta muy fuerte, my sister very strong”. Sisar oli kuulemma lähtenyt Peruun, koska Espanjasta ei töitä löytynyt. Vaihdettiin yhteystiedot ja yritetään tavata jossain välissä.

Lentokentältä otin kimppataksin italialaisen reppureissaaja pariskunnan kanssa. Kentältä operoi mm. taxis verdes niminen yhtiö. Tosi kätevää, firman tiski sijaitsee heti uloskäynnin vieressä sisääntuloaulassa. Maksat matkan etukäteen virkailijalle jonka jälkeen kävelet kuskin kanssa autolle. Mua oli etukäteen varoiteltu kovasti lentomatkustajiin kohdistuvista taksiryöstöistä, mutta tämä matka sujui kyllä ihan turvallisesti. Melkoisen kaoottisessa aamuruuhkassa kuskimme pujotteli ihailtavan taitavasti ja varmaotteisesti. Matkan aikana ehdittiin myös pikahaastatella hänet.

Turvallista matkantekoa.

Herra on kotoisin Cuscosta ( Macchu Picchun lähettyviltä ). Siellä hän toimi aiemmin maanviljelijänä. Maanviljelys oli kuitenkin kannattamatonta ja paremman tulotason toivossa hän lähti Limaan. Matkan varrella myös vaimo vaihtui uuteen. ”Una chica en Cusco y otra en Lima”, elämässä sattuu ja tapahtuu.


 

Näkymä huoneeni ikkunasta.
Näkymä huoneeni ikkunasta.

Nyt olen ehtinyt totutella Limaan jo muutaman päivän. Asuntoni sijaitsee Magdalena del Marin kaupunginosassa 16 kerroksisen talon 10.kerroksessa. Tyynen valtameren rantaan on noin 15 minuutin kävelymatka.  Kotikatumme Avenida Brazil on vilkasliikenteinen ja hiljenee hiukan vain yön muutamiksi tunneiksi n. klo 01-04. Täysin hiljaista täällä ei ole koskaan!! Kämppiksinä mulla on suomalainen Teija ja Yhdysvaltalainen Virginia. He työskentelevät vapaaehtoisina Casa de Panchitassa, http://gruporedes.org/en/ kotiapulaisten päiväkeskuksessa.

Kotipysäkillä.
Combi kotipysäkillä.

Avenida Brazililta kulkee useita busseja, joten yhteydet ovat hyvät joka puolelle kaupunkia. Ollaan Teijan kanssa testattu jo Mirafloresiin kulkeva bussi. Mukavasti meni + puolen tunnin matkan aikana meille esittäytyi kolme rahan tarpeessa olijaa: makeisia kaupustellut mies, eläinsuojeluyhdistyksen tytöt ja räppärikundit joiden sanomaa en ehtinyt ymmärtää kun piti hypätä pois.

Limassa on  useita bussiyhtiöitä ja monenkokoisia busseja. Bussit on yleensä täpötäynnä. Hassua ettei tällaisessa miljoonakaupungissa ( 8,5 miljoonaa asukasta ) ole vielä  metroa. Suunniteltu on kuulemma, mutta rahanpuutteeseen homma aina tyssää.

Nyt vielä muutama päivä lomailua ennen töiden alkua. Sää suosii, lämpötila päivisin vähintään +25 astetta. Lima on sumuinen, pilvinen kaupunki.Täällä vallitseva ilmastotyyppi on nimeltään mikroilmasto. Siitä enemmän sitten kun tiedän muutakin kuin nimen. Aamuisin taivas on pilvinen ja selkenee aamupäivän aikana ( jos selkenee ). Auringonlaskun olen onnistunut näkemään kattoterassiltamme.

Näkymä kattoterassiltamme
Näkymä kattoterassiltamme
Buenas noches!
Buenas noches!

 

Viikko vielä…

Kohta mennään!

¡Vamos ya pronto!

Vielä viikko Suomessa ja sitten menoksi. Tammikuun alku on hurahtanut nopeasti matkaan valmistautuessa. Oma asunto vuokrattu, Perun asunto hankittu, monenmoisia pieniä ja suuria käytännön asioita hoidettu. Hulvattoman hauskat Heippa-bileet kavereiden kesken myös juhlittu, alan olla valmis lähtöön!

Muutama päivä sitten puhuimme kahden tunnin skype-puhelun Limaan, päiväkodin johtajan Anitan kanssa. Kuuntelen sujuvasti espanjaksi, oma puhuminen on vielä toivottaman hidasta; ihan kuin suussa olisi tulppa kun yritän ilmaista itseäni espanjaksi! Masentavaa!! Mutta eiköhän se siitä, oletan etten pysy puolta vuotta mykkänä Perussa.

Lentolippuuni sisältyy kaksi matkalaukkua ( ilman lisämaksua!! ) ruumaan, joten yritän kerätä päiväkodin lapsille tuliaisiksi laukullisen leluja yms. Cuna Nazareth sijaitsee Chorilloksen kaupunginosassa ja on alueen ainoa kahdeksan tuntia auki oleva, ruokaa ja sosiaalipalveluja tarjoava päiväkoti. Alueella on paljon työttömyyttä, köyhyyttä ja yksinhuoltajaperheitä. Lelut tulevat tarpeeseen.

Tässä linkki päiväkodista kertovaan videoon: Cuna Nazareth